Ihminen ja ihmisen ympäristö
TEEMAVUOSI IHMINEN JA IHMISEN YMPÄRISTÖ
TAITEILIJOIDEN TYÖSUUNNITELMAT
Tässä liitteessä ovat kaikki taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien suunnitelmat vuosille 2020 ja 2021. Ne toteutetaan 1-2 kuukauden mittaisina näyttelyinä.
1 Maarit Blomqvist
´Metsää älköön hävitettäkö` (ensimmäinen metsälaki v.1886)
METSÄNPEITTO teos on reikäinen valokuva/akvarellikollaasisarja. Se kommentoi Suomen metsäluonnon tilannetta, josta on jäljellä enää vain yksittäisiä metsäsaarekkeita. Näyttelyssäni olisi pari kolme kollaasia, (noin 1×1.5 m). Teosajatuksen synty: Syksyllä 2019 mediassa uutisoitiin ja moralisoitiin näkyvästi Brasilian sademetsien kaskeamista. Se, että lähimetsäni avohakattiin samaan aikaan, ei päässyt otsikoihin. Itse en
näe tapauksilla suurta moraalista eroa. Ne ovat vain eri mittakaavassa. Lähimetsäni kuusista ei jätetty yhtäkään kasvamaan. Siitä ilmestyi uusi ammottava reikä `Metsänpeittoon`.
(Henkisenä tukena tässä projektissa on ollut Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirja: `Metsänhoidollisia toimenpiteitä`
2 Tiina Poutanen
installaatio Ladon metamorfoosi Galleria Koppeloon
Teema: Rihmastot, verkot, niiden muuntuminen ja toiminta
Aihe: Rihmastojen solmukohdat, puunjuurten ja sienirihmojen yhtymäkohdat, veden
pulppuaminen maan alta, ladot solmukohtina, ns. luonnon ja kulttuurisen luonnon yhtymät
Työskentelysuunnitelma: Kerään ja tuotan aineistoa ja materiaaleja, kuvaa, tekstiä, ääntä,
puuta, pleksiä, paperia, vettä, rakennan näistä aineksista installaation kolmeen tasoon.
Aikataulu: Kerään aineiston talven 2019 aikana, rakennan installaation galleriaan sovittuna
ajankohtana 2020
3 Paula Ollikainen
Internetin Live Streamit luontokokemusten välittäjinä –myrskyt kotisohvalta nähtynä.
Tallenteiden ja suoratoistopalveluiden kautta näemme niitä osia maailmasta, joissa emme ole kokijana paikalla. Ihmisen kyky ja pyrkimys samaistua myös etäännytettyyn havaintoon ympäristöstä on merkityksellinen.
Videotaltioinnit tuovat hirmumyrskyt kotiin katseltavaksi. Katselutilanteessa on samanaikaisesti jotain vierasta ja tuttua. Myrskyt joihin kietoutuu dystopisia piirteitä, asettuvat viihteen ja uutisten välimaastoon etäältä koettuna.
Teoskokonaisuus sisältää puupiirroksia jotka perustuvat livestriimien ruutukaappauksiin myrskyistä, sekä maalauksia joissa keskiössä ovat tapahtumia etäisyyden päästä kokevat ihmiset.
4 Pälvi Hanni
Muistiinpanoja
Näyttely tulee koostumaan teos-sarjasta Muistiinpanoja. Muistiinpanoja sisältää havaintoja muuttuvasta ympäristöstämme. Havaintoja luonnon muutoksista ja hetkellisyydestä. Tutkimusmatka havaintojen maailmaan asettuu muodoiksi, pinnoiksi sekä aistihavainnoiksi. Teokset liikkuvat abstraktin ja esittävän luontovaikutelman rajamailla.
Näyttely rakentuu yhdestä isosta teoskokonaisuudesta, joka sisältää kymmeniä 20x20x4 cm kokoisia uniikkeja kankaalle tehtyjä teoksia. Tilallisesti teokset ottavat haltuun galleriatilan ja rakentuvat koko einän/seinien korkeudelle ja leveydelle.
5 Ryhmä Antisankarin maailmat:
kuvataiteilija Henrietta Lehtonen
kuvataiteilija ja kirjailija Tiina Poutanen
kirjailija ja teatteridramaturgi Alexandra Salmela
Työryhmä luo Galleria Koppelon tiloihin Alexandra Salmelan Antisankari-romaaniin
pohjatuvat maailmat. Antisankarin hahmot seikkailevat kahtiajakautuneessa
mallimaailmassa, jossa meillä on yhtäältä karu, elävien kappaleiden välistä tasa-arvoa ja
ei ainoastaan luonnon suojelua vaan peräti sen uudelleenrakentamista peräänkuuluttava säästö- ja kierrätysyhteiskunta nimeltä Utopia ja toisaalta viherpestyssä, mutta silti huumaavassa yltäkylläisyydessä kylpevä poliittinen kokonaisuus joka kutsuu itseään EteläUnioniksi. Ihan niin kuin kaunokirjallisessa tekstissä, myös näyttelyssä nämä vastakkaiset maailmat esiintyvät erillään toisistaan. Todellisuudessa ne ovat molemmat läsnä arkielämässämme, toteutettuina tai mahdollisina. Antisankari ei olekaan dystopia vaan maailman nykytilanteen synkkä potretti.
Antisankari avaa polemiikkaa, onko enää mitään järkeä edes yrittää pelastaa raiteiltaan pahasti suistunutta maailmaa vai olisiko vain helpompi kyynistyä, sillä millään ei ole merkitystä, niin yksilöllä kuin elämällä sellaisenaankaan. Tulisiko meidän taistella paremman tulevaisuuden puolesta (ja mitä se on?) romaanin Meteoran ja reaalimaailman Greta Thunbergin tapaan, vai turruttaa ja tapattaa itseämme kuluttamalla ja bailaamalla samoin kuin tehdään Pushkinin Pidot ruton aikaan -pienoisnäytelmässä?
Kaksoisinstallaatio vetää kävijän kärjistettyjen maailmojen mallinnoksiin antaen hänen pohtia niiden myönteisiä ja kielteisiä puolia sekä tehdä valintoja: kummassa niistä kukin meistä haluaisi elää – jos kummassakaan, sillä läheltä katsottuna kumpikin saattaa paljastua lumeeksi, illuusioksi, suoranaiseksi valheeksi. Ei ole mustaa eikä valkoista, vain loputonta harmautta, johon uppoamme kaikki – unelminemme ja hyvine tarkoituksinemme.
Kuva- ja videotaiteilija Henrietta Lehtonen rakentaa täydellisen, uuden uljaan maailman lumoavan lumeinstallaation.
Kuvataiteilija Tiina Poutanen ja kirjailija Alexandra Salmela nikkaroivat kierrätys- ja jätemateriaaleista kotikutoisen Utopian. Säästöjä haetaan ympäristötietoisen utopialaisen hengen mukaan aina lämmitys- ja valaistusratkaisuja asti.
Näyttely mukaan lukien installaatioiden pystyttäminen kestää kaksi kuukautta, jotka sijoittuvat vuoden kylmimpään ja pimeämpään jaksoon välillä marras- – helmikuu.
6 Susanna Myllylä
Disruptions
Teos tarkastelee järvialueiden muutoksia ja niiden yllättäviä vaikutuksia ihmisen arkeen ja
kulttuurisiin käytäntöihin. Mitä tapahtuu, kun sinilevä on vallannut mökkijärven? Muutoksen
havainnoijana ovat kansalaiset sekä tutkija, erikseen ja yhdessä. Teoksen toteutuksessa pyritään uuteen kokeelliseen esittämistapaan, joka aikaansaa ympäristöömme liittyvien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista.
7 Aimo Hyvärinen
RAHA -PROJEKTI
Aloitin ”rahaprojektin”, joka siitä tuli, 1980-luvun puolivälissä
kirjoittamalla aiheesta vaihtoehtoiseen kulttuurilehteen nimeltä Suomi,
jossa olin kuvatoimittajana tuolloin. Juttu käsitteli rahan olemusta.
Projekti jatkui niin että 1987 tein matkan Pohjois-Norjaan osana
taiteilijaryhmää Auki. Siellä tuntureilla Pekka Kantonen kuvasi
ideoimani ja leikkaamani ”Rahameditaation” (U-matic low band oli
tekniikka). Videosta tuli sittemmin pieni menestys, se oli esillä mm.
Lontoon elokuvajuhlilla (1988) ja Euroopan mediataiteen festareilla
Osnabruckissa (1989) sekä Tokiossa. Viimeksi se esitettiin Tampereen
lyhytelokuvajuhlilla osana Av-arkin koostetta 2003.
Teemaa jatkoin videoilla ”En ymmärrä” 1991 ja tekemällä laajemman
”money talks” haastatteluvideon 1994-96, sekä performatiivisen
”Money crawl” -installaation 1995. Viimeisin lisäys tematiikkaan on
vuonna 2008 viimeistelty ”Money is a crime” video, joka oli esillä mm.
Englannissa ja Unkarissa. Kokonaisuuteen kuuluu vielä muutama mvvalokuva,
jotka on vedostettu kokoon 150×180 cm.
Kokonaisuus on ollut muutaman kerran esillä Suomessa eri versioina.
Mm. Joensuun taidemuseossa, osana Mäntän kuvataidetapahtumaa
sekä Tampereella. Ruotsissa se oli isosti esillä kutsuttuna Röda Sten –
galleriaan Göteborgiin 2002. Koko sarja ei tällaisenaan ole ollut esillä
vielä missään.
Olisi miellyttävää esittää osia kokonaisuudesta myös tässä yhteydessä
lisättynä uusilla kuvilla ja vidoilla. Aihe kun ei ole vanhentunut
centtiäkään vuosien mittaan ja rahajärjestelmän ongelmat ovat myös
ilmastokatastrofin takana.
Rahateemasta: http://hiqvisual.fi/raha.htm
Verkkosivuni ovat osoitteessa www.hiqvisual.fi/ami.htm
8 Eijaa Heikkinen/Toinen luonto (idean esittely) 20 lokakuuta 2019
-punainen
-käsillätehtyä
-löydettyä, jota mahdollisesti työstetty/korjattu eteenpäin ´explore and create´
esim second hand –vaatteet
-valokuvia
-vuorovaikutteisuutta (prosesseja)
Näen punaista; voi olla, että ko. väri on Ajatteluvärini tässä vaiheessa ja jokin
toinen väri tulee hallitsevaksi.
Tällä hetkellä näen Koppelon galleriatilan tilana, jossa Toinen luonto (työnimi)
on valokuvia, käsillätehtyä (kankaita, neulottua, maalattua..) sekä
vuorovaikutteisuutta.
Toinen luontoon ihmisen ja ympäristönsä näkyvää ja ei-näkyvää
vuorovaikutusta ja sen ilmituloa.
Vuorovaikutteinen installaatio voi olla isoäidin neliöistä koottava maapallo,
jotka neliöt virkataan näyttelyn aikana ja lopputulos valmistuu näyttelyajan
kuluessa yhdessä galleriassa kävijöiden kanssa.
9 Leena Haldin ja Emmi Kallio
Galleria Koppelo
Ihminen ja ihmisen ympäristö –teemavuoden näyttelysuunnitelma
Näyttelymme lähtökohtana on Kaupin kansanpuisto, meille molemmille tärkeä ja arkisessa elämässämme vahvasti läsnä oleva paikka. Haluamme teoksillamme kommentoida luonnonympäristön arvottamista hyötyajattelun kautta. Kaupilla on suuri merkitys tamperelaisille urheilu- ja virkistysalueena, mutta harvoin sen puolesta esitetään puheenvuoroja, joiden lähtökohtana olisi puhtaasti luonnon itseisarvo. Kaupin
luontoa käytetään näyttämönä, kun ihmiset urheilevat, kuntoilevat ja palautuvat arjesta voidakseen jälleen suorittaa sitä entistä tehokkaammin ja tuottavammin. Mikä onkaan luonnon mahdollisuus selviytyä kaupunkitilassa? Pitääkö sen olla hyödyke perustellakseen olemassaolonsa?
Me haluamme viedä Kaupin brändäämisen huippuunsa valmistamalla näyttelyyn sarjan ultrakaupallisia Kauppi-designtuotteita, joilla ei kuitenkaan ole mitään käyttöarvoa. Teokset viittaavat muotokielellään olemassa oleviin tuotteisiin, kuten liikelahjoina usein käytettäviin esineisiin, mutta poikkeavat niistä mittakaavaltaan, materiaaleiltaan ja käytettävyydeltään. Näyttely koostuu pienikokoisista, esinemäisistä teoksista, sekä muutamasta suuremmasta ja tilallisemmasta teoksesta, jotka kaikki noudattavat samaa käyttökelvottoman mutta huippuunsa brändätyn designin logiikkaa. Teosten pääasiallinen materiaali on
tekstiili, jota työstämme muun muassa ommellen, maalaten ja painaen.
10 Hanna Oinonen
Galleria Koppelo / Ihminen ja ympäristö -teemavuosi
Teossuunnitelma Network, 20.10.2019
NETWORK
Gallerian katutason tilaan levittäytyy mustista eripaksuisista sähköjohdoista koostuva teos. Johdot levittäytyvät seinille sotkeutuen toisiinsa ja muodostaen isoja köynnösmäisiä nippuja jotka valuvat kohti lattiaa. Paikoitellen johdoista muodostuu kaunokirjoitusta, sanoja. Teoksen materiaali: käytöstä poistetut sähköjohdot, jotka palautetaan näyttelyn jälkeen takaisin kierrätykseen
11 Terhi Asumaniemi ja Helinä Hukkataival
Mikronarratiivit
Tässä näyttelyssä etsimme ja tuomme esille ympäristöstämme löytyviä pieniä tarinoita, jotka ovat osa luontoa ja elämää. Teoksemme koostuvat installaatiosta, liikkuvasta kuvasta ja valokuvavedoksista.
12 Heta Laitakari ja Katri Heinänen
Veistoksia ja piirroksia
Olemme kaupunkilaisia ja rakastamme luontoa. Etsimme kaupunkien metsät, puistikot, niityt, lammet ja laitamien järvet. Kuljemme siellä ja tulemme onnellisiksi.
Heta Laitakari: Milloin metsä on oikea metsä? Onko satunnaisesti sijoittuneen kymmenen puun alue metsä vai tarvitaanko siihen sata vai tuhat puuta? Olen tuntenut metsän aina voimakkaasti. Kaupunkiin muutettuani olin pettynyt lähimetsien otteeseen, mutta mukauduin, vähitellen. Ote päiväkirjasta: ”Poistuin asfaltoidulta tieltä polulle ja ensimmäisten kuusten oksien sulkiessa näkymän takaani huomasin olevani täysin onnellinen.” Löytöretkeilen pienimmilläkin metsäalueilla kaupungin sisällä. Näiltä retkiltä kerään metsän aarteita, ihmisen jättämiä tai metsän muovaamia ja teen niistä sogetsun innoittamia ja veistoskokonaisuuksia. Sogetsu on ikebanan, japanilaisen kukkienasettelun taidelajin yksi koulukunnista, jossa kukkien ja kasvien lisäksi voi asetelmissa käyttää myös muita materiaaleja.
Katri Heinänen: Asun kaupungissa, mutta sen laitamilla, jossa on paljon luontoa kuljeskeltavaksi. Pariisin flanöörit pakenivat aikanaan kotoaan katujen ihmisvilinään, ja naiset – flanöösit – ostoskeskuksiin. Miellän itseni nykyajan flanöösiksi, joka ei samoile kaupunkien keskustoissa tai ostoskeskuksissa, vaan lähiömetsissä ja joka ei halua kadota ihmisten keskelle, vaan lähiluontoon. Haluan kiinnittää huomiota siihen, miten tärkeitä kaupunkien viheralueet ovat sen asukkaille. En ole Lapissa vaeltaja, mutta rakastan silti luontoa, ja se on minulle tärkeä kaikkine kasveineen, eläimineen ja äänineen. Teokseni ovat on rakkaudenosoitus oman lähiöni luonnolle. Ne ovat yhdistelmä piirrosta, mustetta ja akryyliväriä. Pohjana käytän vaneria. Puun elävä pinta on usein tärkeässä osassa teoksissani
Galleria Koppelo 